Miten voi yhden bussikortin lataaminen olla niin vaikeaa? Ensin mun täytyy hakea lappu että olen opiskelija, sitten päivittää status tkl:n toimistossa ja sitten ladata se. Ja tietysti nuo paikat missä tuo tapahtuu on aivan eri suunnassa kuin missä yleensä kuljen.
Tähän asti olen matkannut rahalla, mutta nyt saa riittää, varsinkin kun tyttö oli päässyt käsiksi mun lompakkoon ja repinyt 20€ setelin kahteen osaan. No, laitoin tuon setelin pojan päivähoitajan mukana pankkiin jossa luulin vaihdon ehyeen tapahtuvan noin vain. No, eipäs sitten tapahtunutkaan vaan hoitaja joutui täyttämään A4-arkin kysymyksiä siitä miten raha oli vaurioitunut sillä tapaa. Ja kun tämä homma oli tehty nämä kaksi, siis raha ja lappu, lähetetään jonnekin käsiteltäväksi jonka jälkeen korvaavat summan tilille. Että näin, kun ei tuota hommaa ja ainaista rahanpuutetta olekaan koskaan tarpeeksi.
Positiivisempaan aiheeseen: onneksi mulla on luonnostaan kiharat hiukset! Siis ei tarvitse kuin pestä ja ne menee näin pitkinä siedettävästi jo siten. Edes jotain kiireen helpottavaa siis.
Muihin mietteisiin, eli kohta on taas talvi! Justiinsahan minä tuon pojan tähän maailmaan pyöräytin ja kohti 1v päiviä mennään jo kovaa vauhtia. Mihin tämä aika oikein menee?
Ja tästä viime talven kuvasta tulikin mieleen, mitä kaikkea sekundaa sitä on tullut vastaan. Kuten tuo pulkka! Kestihän se sen alle 10 vetokertaa tarhalle ja takaisin ennen kuin oli pohja monesta kohtaa puhki ja täysin käyttökelvoton. Siis kului maata vasten puhki, ei haljennut tms. Ja tuolla välineellä oli sitten reilu kymppikiloista tyttöä vedettävä perässä hoitoon viimeisillään raskaana koska vempeleen piti mahtua autoon tyttöä hakiessa. Ei siis käynyt rattaat. Noh, nyt on sitten matkarattaatkin meidän viisien eri paikkoihin sijoiteltujen rattaiden joukossa. Tuo kuvassa edessä oleva möykky on vielä kauppakassi painoa tuomaan. 🙂
Mietin tässä jos taas alkaisi vähentään noita hiilareita kun sillon sentään saa syödä jotain eikä elää esim. noilla pussijauheilla joilla pidän itseni hengissä aika-ajoin. Laihduttaminen on nyt pakollista, en enää katsele tätä kehoa. Liikkuun ei ehdi, eli on tapahduttava ruokavaliolla. Ennen pääsin ees vaunulenkkeileen, mutta nykyisin lapset kyllästyy siihen puuhaan viidessä minuutissa ja se siitä puolentoista tunnin lenkistä sitten kun huutojen saattelemana on käännyttävä takaisin. Mutta, karppaus vaan vei multa hiuksia viimeksi ja tulivat takaisin lyhyenä säkkäränä vasta kun lopetin. Joten… en tiedä, katsotaan.
Onpa valittavia nämä tämän päivän postaukset… Pitää keksiä jotain kevyempää! Ei ole muuten kiva lukea jälkeenpäin että on ollut lopen kyllästynyt kaikkeen… Turhamaisuuksiin, eli naiselliseen olomuotoon, siis. Kynnet, olisi ihana niitä laitella tällä tavoin:
Mutta kun lasten kanssa pitkät kynnet on niin epäkäytännölliset ja lyhyissä nuo lakat ei näytä oikein hyvältä. Mulla oikeasti kasvaisi todella hyvin ja vahvana luontaisesti nuo raapimavälineet, mutta pakko ne on aina lyhyiksi leikata. Muutenkin, taasen aikakortti astuu kuvaan, eli koska (yöllä?) viitsisin hassata nukkumattiaikaani tällaiseen kun lohkeavat kumminkin hetkessä + menee sitä aikaa muuhunkin kaunistautumiseen kuten kokovartaloepilointiin ( 😉 yök ja auts) ja hiusten leikkuuseen, värjäykseen, kulmien muotoiluun ym. En minään peikkona meinaan kuitenkaan tahdo liikkua, kun meikittömyyskin jo hävettää.
Uijuijui! Nuo tahdon saada kaikki ja päästä taas näpräämään kasvojani.
hiukset, kauneus, kynnet, lapset, meikit, väsymys
