Tänään hain sitten karppitarpeet kaupasta ja päätin palata ruotuun. Mikäli joku luulee että tänne kirjaan painoani tms. niin unta näkee, tippuneet kilot voin ehkä laittaa, mutta en mitään osviittaa kuinka paljon pitäisi lähteä tms. Nainenhan ei painoaan kerro.
Olisi muuten ihana lukea jonkun muunkin blogeja, mutta tuntuu että niihin pariin jotka tiedän ei lisäänny tekstit ollenkaan… Vinkvink! 😉 Tylsää kun luulisi kaikilla olevan sen verran paljon tapahtumia elämässään ja asiaa mielessään että jotain olisi kiva laittaa muistiinkin. 🙂
Tänään oli päällä Pierre Cavallon musta kiemurapaita ja muistaakseni Casual-merkkinen paloista ommeltu farkkuhame, jalassa korolliset mokkasaappaat ja niskassa tummanvihreä skottiruutuvillakangaspusakka. Ja opintojani näissä suoritin. Ajattelin tänne välillä kirjailla mitä olen yhdistellyt, jos olen ollut lopputulokseen tyytyväinen, sillä mulla on tapana hukata vaatteita ja tästä sitten muistaisin mikä sopi mihinkin ja mitä vaatetta etsiä.
Vastustin viimeiseen asti vaatekaupoille menoa ja voitin taistelun! Oon niin ylpeä itsestäni. Rahaakin olisi ollut, mutta se menköön muuhun tarkoitukseen. Noh, huomenna kait rantautuvat mun yhdessä postauksessa kuvaamani koulukengät, eli niitä odottaessa…
Tuolta näyttää meikitön minä, tosin nykyisin tummemmilla hiuksilla ja laseilla. On sitä tullut muututtua vuosien varrella… Oon ollut blondi lyhyillä ja pitkillä hiuksilla, punapää, rastapää, mustat hiuksetkin oli joskus ja nyt tämä punaruskea, eri sävyissä. Taas on niin pitkät hiukset että menevät reilusti lapaluiden alaosaan asti. Pitänee vaan muokata tuota etuosaa niistä, mulla nyt on sivuetutukka joka on porrastetusti leikattu, mutta toisen puolen porrastus olisi oltava kyllä jyrkempi… Sakset käteen siis. Olisi myös kiva saada aikaiseksi moniväriset hiukset, mutta en ole päättänyt miten, joten jää mietintämyssyyn. Raitoja on liian hankala hoitaa kasvaessaan. Niin leikkaan, värjään, rastotan, muotoilen, hoidan ym. itse kuontaloni (mustahan piti tulla kampaaja ennen kuin akateemisempi ura vei mukanaan…onneksi).
Tänään oli sitten plussapistetehtävien tekoa koko iltapäivä ja sainkin tehtyä myös lapsia vahtiessa niitä. Ihmetystä herättää tämä naisväen taito (miehet älkää loukkaantuko, tiedätte mitä tarkoitan) pystyä tekemään lukuisia asioita yhtä aikaa. Myös siis keskittymään matemaattisiin ja kemiallisiin ongelmiin samalla kun molemmat lapset on tarkassa vahdissa, koneet hyrrää ja ruoka on tulilla… Tämä vain esimerkkitilanteena.
Poika sanoi tänään moneen kertaan äiti. <3 Tyttö nyt kertoileekin kaikkea kaiken valveillaoloaikansa, tulee varmaan kovat kännykkälaskut (tai mikä systeemi nyt kohta sitten onkaan käytössä) siis kun hän tuosta hieman kasvaa. Hänellä on myös kaksi parasta kaveria joiden kanssa on kuin paita ja peppu ja vanhemmat on onnellisia tästä kehityksestä. Pelkäsin jo että jää yksin kun on hiukan joskus ujo, joskus raisu, mutta mitä vielä.. Ei siis tätä ongelmaa kuin äidillään. No onhan noita rakkaita tietysti (puoliso, ystäviä), mutta siis uusissa tilanteissa tms.
Eipä tässä kai mitään muuta/järkevää mieleen nyt sitten tule, joten näihin kuviin lopetan tällä kertaa… Hyviä öitä!
hiukset, laihdutus, lapset, opinnot, vaatteet
