Kyllä sitä voi ollakin ihmisellä paljon tekemistä ja tämä tästä vaan pahenee kun vuosi rullaa eteenpäin. Lukemista ois toisille jakaa, tehtäviä kiitettävästi, lastenhoito, tarhaan vienti, kauppareissut, itse koulu, unet ja etenkin se että katsoo noiden pienokaisten perään kaiken aikaa. Ja viihdyttää, ruokkii, pesee, nukuttaa ym. heitä molempia. Sitten puunaa kotia, hoitaa muun arjen, kestää välimatkat, tekee kaiken mitä kuuluisi ja vielä on kaikenmaailman varhaiskasvatuskeskustelutapaamiset ja omat lääkärinajat ja gynekologit ja molempien lasten neuvolat ja hammaslääkärit… Ja miksi sitten roikun täällä ja naputan? Koska tahdon muistiin jotain tältäkin ajalta kun lapset ovat pieniä ja tänne on kiva laittaa heidän kuviaan ja kommelluksiaan ym. Siis omia muistiinpanoja ja pään nollausta tämä.
Miten lapselliset aikuiset saa mitenkään opintonsa suoritettua kun kaikki on tehtävä niin että lapset joko nukkuu tai on jossain hoidossa? Siis taas tänään se nähtiin kun tytär niskassa (kirjaimellisesti) ja poika papereiden päällä yritin lattialla heitä vahtiessa tehdä tehtäviä. Se siitä kemiasta ja lapsia kaitsemaan ja nyt mietin, että koskakohan sitä nukkuisi kun tentitkin on edessä, yöt vain aikaa toimia. Ja joskus ennen luulin olevani väsynyt vaikken oikeastaan mitään tehnytkään! Voi voi! 🙂
Ja silti tämä elämäntilanne on varmaan kuitenkin paras kaikista aiemmista, koska olen näin ihanalla jälkikasvulla ja opiskelupaikalla siunattu! Ei voi kuin kiittää, monet murheet häipyy kun miettii näitä kahta asiaa!
Jahas olen kannettavalla ja akku on lopussa, niin jatkan seuraavassa rustauksessa.
