Taas sitä uhmaa riittää meidän perheessä. Jo pienempikin on ottanut isosiskosta mallia ja pullikoi minkä ehtii. Tuossa on kuva miten kävi jogurtin kun tahdoin ottaa kuvan. Pojan hoitaja oli taas hälytettävä apuun tänään kun en oikeasti saanut tyttöä tottelemaan mitään ja tuntui että seinät kaatuu päälle. Hän onneksi tuli jopa mielellään, jos nyt oikein tulkitsin. Tyttö laittaa niin vastaan kaikessa ja taas koettiin se kunnon huutokohtaus, joka onneksi meni noin vartissa ohi.
On niissä kuitenkin ne ihanatkin puolensa, poika on alkanut heitellä tuttiaan ympäriinsä ja nauraa kun saa sen taas ilmaan ja eteenpäin. Konttaa sitten perässä. Hän on muutenkin sellainen pohdiskeleva halaajatyyppi, joka kyllä osaa kovaan ääneen käskyttääkin jos sille päälle sattuu. Kohta äitiä viedään, kun molemmat laittaa kampoihin ja äitirukka on jo nyt alakynnessä välillä.
Tyttö taasen selittää äidilleen kaikki muiden antamat ohjeet, sillä eihän äitiressu (minä) voi olla tajunnut mitään niistä, ja toisaalta sitten taas kyselee sellaisia että tosissaan saa miettiä. Kyselykausikin on nyt siis avattu. Voih, ne kasvaa niin äkkiä! :love:
En tiedä mikä nyt on mutta tämä päivä ei ole oikein lähtenyt käyntiin ollenkaan ja nyt ollaan jo illassa. Jotenkin masentaa, vaikka pitäisi olla kaiken enemmän kuin mainiosti, niin paljon hyvää tässä on sattunut lähiaikoina! Nyt ylös tästä juoksuhiekan reunalta, eikä valuta taas upoksiin!
