No nyt löysin kuvan niille unelmakengille, joita löytyy vain kahta numeroa liian pieninä, eli nämä:
Oikeasti kuitenkin tarvitsisin jotkut kunnon koulukengät, joilla pystyy käveleen pitkiäkin matkoja, joten unelma särkyy tähän…
Oltiin juuri kaupassa ja molemmat lapset laittoivat semmoiset myrskyt pystyyn ettei millään väliä. Huoh! Ja juu, oltiin siis ohitettu päiväuniaika, joten opittakoon tästä.
Asiasta toiseen, kuten joku saattaa tietää, mikäli tänne joskus tuttuja eksyy, että en ole mikään kotihengetär ja niinpä avuksi riensi tämä kirja:
Siinä on oikeasti ihan käytännöllisiä reseptejä, vaikka aihe on vitsi. Äitimuori lueskeli tuota kirjaa ja sanoi, että hyvähän nämä on olla ylhäällä, vaikka kyllähän ne jo tietää. Esim. siis mustikkakeiton teon. Ja hetken hiljaisuuden päästä olimme päässeet siihen yhteisymmärrykseen, ettei aivan kaikki (siis mukaan lukien minä) niitä tiedäkään saati että kaikki tuo muukin tietous olisi tullut jonain synnyinlahjana kenenkään sitä kertomatta. Varsinkin tuossa iski silmään lause, jossa esitettiin että joskus on tehtävä ruokaa oman ja jälkikasvun hengen pitimiksi. Näinpä, joten opettelemaan. Infoan sitten myöhemmin miten kävi.
Ja ettei minusta nyt niin uusavuton kuva tulisi, niin olen laittanut ruokaa, leiponut ja tehnyt jäätelöitä ym. Mutta perustietous puuttuu, joten tässä se nyt löytyi. Ja en aio edelleenkään vaihtaa teknistä ajattelutapaani pullantuoksuisen äitihahmon rooliin vakinaisesti, jos joku jo sen käsityksen tästä sai, vaan ihan että joskus pystyy pyöräyttämään hetkessä kaapin antimista särvintä, joka miellyttää syöjäänsä.
