Kuten jossain jo mainitsin, olen opiskelija ja nyt siis syksy jo täydessä tohinassa. Eilen tuli postissa tämä:
Paksu opus ja englanniksi tietysti!
Tämä ja tämä:
siis ovatkin jo ja lähipäivinä tulee tämä:
.
Siinä meneekin sitten jokunen tovi kun nuo lukasee suomenkielisten kirjojen lisäksi.
Muussa elämässä olen taas nyt hömpän puolella, löytyy Sophie Kinsellan Minishoppaajaa, Kevytkenkäistä kummitusta, The weding girl… Ja raskaampaa eli Patricia McCormickin Viilto – kun ahdistus piirtyy ihoon ja Sata tapaa tappaa sielu – Narsismin uhrit kertovat. Kuvia laskevassa järjestyksessä:
Jotain tällaista onkin jo:
Ihanaa luettavaa noiden mikrobiologioiden ja kvantitatiivisten analyysien jälkeen.
Tuossa vain pieni hippu meidän sadoista kirjoista, joita siis ihan oikeasti on satoja! Yhteen väliin tuli psykologiset kirjat, toiseen ruokaopit, raskas kauno, kevyt kauno… Näitä riittää ja tosissaan harmittaa ettei ehdi enää oikein niin lueskella kun on nuo pikkuiset tuossa jaloissa pyörimässä, mutta ehkä sitten taas kun muutaman vuoden kasvavat.
Pikkuisista puheen ollen, niiden kanssa on alkanut olla aivan mahtavaa! En tiedä johtuuko siitä että elämässä viuhuvat uudet tuulet ja intoa on vai ovatko vain sulostuttavasti jo kasvaneet sen pahimman tarveviidakon ohi..? Nyt heistä on jo ihanaa seuraa ja esikoinen kyselee jo kuulumisia ja tekee kaikkea hellyyttävää kaiken aikaa, ja toki kuopus kokoajan kintereillä! VOIH! <3
Näihin kuviin on hyvä päättää, onnellista päivää kaikille! <3
elämä, ihmissuhteet, kirjat, lapset, opinnot
