Juup, kuunneltavaa oli, mutta myös sanottavaa. Jännä, analytics käytössä ja mitä mitä, oma kaupunki ehdolla parhaana… Olen sanonut tasan yhdelle tämän osoitteen… Mitä? Noh, kiitos ja kunnia teille lukijat rakkaat! Ja juu kymmeniä oli, eri vielä… what? Kiitos kuitenkin ja jees laitan parempaa tekstiä jatkossa!
Ja juu lähtöhaastattelu hoidettu. Kiitos, huomenna lisää ja jotka tahtoo plussaa kommentoi! 
Tässä nyt on tullut niin kirjoiteltua referaatteja ja kemian töitä ja juostua labroissa, että kiireen ja väsymyksen takia ei uutta juttua tänne ole liiennyt. Nyt kuitenkin ajattelin laittaa pari sanaa tännekin ja eritoten kuvia, kun saatiin uusi kamera hankituksi ja kuvanlaatu on muusta kuin ottajasta riippuen parantunut.
Vähän kuluvaa viikkoa, tyttö on ollut taas sairaana ja siis kotona tietenkin, joten täällä on melko hektistä. Sitten tässä yksi päivä hän myös potkaisi minua ja se sattui osumaan asennosta johtuen silmäkulmaan ja nyt tuo on punaisena ja turvonnut ja KIPEÄ! Mutta sitähän tämä arki on. Opintojen osalta on ollut pitkää päivää ja olen alkanut myös lasten valvoessa lukemaan tentteihin ja tekemään tehtäviä, sillä en jaksa enää öisin niitä tehdä kun tyttö menee niin myöhään nukkumaan että on helpoin mennä itse samalla. Tämä on onnistunut yllättävän hyvin kun vaan keskittyminen pysyy kasassa.
Avainsanat: elämä
Niin on viikko sitten vierähtänyt. Onneksi pääsee koulunpenkille lepäämään. Näin lasten kanssa “lomaillessa” ollaan siis oltu viikko anoppilassa ja nyt pari touhukasta päivää kotona ja alkaa jo tämä homma riittää. Niinhän sitä sanotaan ettei ihminen näe onneaan edessään, mutta voinen selitää aatoksiani. Siis tytöllä on nyt oksennustauti joka alkoi tänään toistamiseen, pojan se kävi jo läpi, poika huutaa taukoamatta hampaiden tuloa ja itse olen flunssassa. Siis tämä kaikki kävi niin, että tyttö toi vatsataudin tarhasta ja tartutti kaikkiin ja taasen tytön setä toi flunssan mukanaan tavatessamme, joten tässä ollaan.
Tänään kun elämä on hiukan alkanut jo voittaa olen sentään saanut aika lailla luettua ja tehtyä kotitöitä, kuten imuroitua ja 3 x pyykkikoneet + kuivuri ym. Tytön kanssa olin eilen pidempään ulkona ja siellä tuo ei-niin-oksenteleva sulostus näki cityoravan joka tuli haastamaan tämän kilpajuoksuun tällainen mammutti perässään. No, jäipä tuo tyllerö sitten hetkeksi aatoksiinsa katselemaan minne se kurre meni, joten sain hänet napattua ja palautettua pihaan. Tätä ennen olin viimeisiä tämän hetken käyttövarojani käyttämässä lastentarvikekirppiksellä, joka on aivan oivallinen paikka kun täytyy ostaa koko vaatevarasto nyt tarhaa varten uusiksi ja sitten tulee vielä haalari-, kuravaate-, tarhatossu-,villavaate-,vaihtovaate-,varavaihtovaate,- ym. ostokset päälle. Poika siis aloittaa reilun viikon päästä päiväkodissa käymisen ja mulla eei ollut sille mitään valmiina kun on eri sukupuolta ja suhteessa pitempi kuin esikoisemme. Eli rahaa palaa!
Ja raharei’istä puheen ollen, meidän kivoissa sisarusrattaissa on eturenkaassa reikä, eli en pääse niillä minnekään. Täytyy siis mitoittaa liikkuminen muiden antamien autokyytien ja tuon kaksivuotiaan jalkavoimien ja yksösrattaiden varaan. Miksen hommannut niitä sateenvarjotuplia jotka aioin? Miksi?
Tyttö osaa muuten kaiken kivan päälle huutaa päästä irti ja muhun sattuu syyttä julkisesti. Ai tätä vanhemmuuden ihanuutta kun on sitten huolestuneet kanssaihmiset siinä minua katsomassa joka en ole edes lähellä tyttöä. Tai sillon kun olen, olen myös takuuvarmansaletti ettei voi sattua mihinkään jos ohjaa eteenpäin esim lelu- tai karkkihyllyltä. Ja tämä jatkuu kotona jossa mies tulee katsomaan mitä teen! Siis oikeasti! Mitä tämä tällainen on? Uhmaa? Vanhemmat on natsisikoja-aatetta? Yliherkkyyttä?
Vaatteita:
Nämä on jo tullut aikaa sitten mutta nyt vasta saan ne tänne.
Äitimuorikin oli täällä käymässä ja hän otti vahingossa käyttöön keittiövaa’an kipon ja sanoin vaistomaisesti että “ei se mitään vaaka on jo roskissa kun tyttö laittoi sen mikroon” johon hän muisti hetkiä aiemman lauseen päättyneen sanoihin “ei se mitään se puhelin ei toimi kun tyttö laittoi sen hanan alle”, mitähän seuraavaksi?
Tuo mikrotettu keittiövaaka ei ole niin houkutteleva idea kuin voisi luulla sillä sehän on metallia ja sitä kipinöintiä jonka näin sen muutaman sekunnin ajan kun juoksin mikrolle en unohda koskaan, jo sen pesukone/kylpyhuonepalonkin jäljiltäkin tekee pahaa.
Me haetaan nyt sitten isompaa asuntoa, täytynee nyt vaan jaksaa odottaa vaikka tahto olisikin heti muuttaa ja voinee olla että haen töitä tähän opintojen ja elämänpyörityksen ohelle, jotta saadaan asuntosäästöt loppuun kunnialla ja jotta saan työpaikan lainahakemukseen + tietty työkokemusta ja sitä kautta vakipaikan. Joten nähtäväksi jää.
Mutta mutta, kaippa nyt lopettelen tällä erää, näkemisiin siis taasen!
“Hämähämähäkki piikes langalle, tuli sade LANKKA, hämähäkin vei, aulinko almas kuivas sateen, hämähämähäkki piikes uudelleen” ja “äitiankka lähti LEIKKIMÄÄN, vuolten taakse kauas pois” -tämä ääni kuuluu joka ilta. 
Poika sai päiväkotipaikan nyt samasta tarhasta tytön kanssa, joten hänellä alkaa arki 1.11. Muuttokin voi olla tässä nyt edessä, jo olisi kyllä aikakin!
Lämmikettä talveksi ja muuta:
Huomenna sitten alkaa loma! Tiedän muuten että tämä blogi on yltiöällönaisellisilla höysteillä tehty, mutta hyvä niin koska kyseessä on hyvän mielen blogi. Miehet siis lukee jos tykkää, eli ilmeisesti ei ja tämä on ihan harkittua.
Nämä pari ajatusta laitoin nyt pikaisesti muistiin kun kohta pitää laittaa toinenkin muksu nukkumatin seikkailuja seuraamaan.
Avainsanat: elämä
Yhden lehden pääkirjoituksessa oli muisteloita lapsuusajoilta kun pukeuduttiin äidin vaatteisiin ja meikkeihin ym. Miksei meillä ollut näin? Äiti ei juuri meikannut ja vaatteetkin sai ihan itse pitää, korkokenkiä hän ei käyttänyt, mutta koruja onneksi haali, joten niitä kokeilin. No nyt on monta settiä kalevalakoruja, jotka ei siis ole mistään halvimmasta päästä, mutta tykkään niiden jykevyydestä. Mutta nyt vasta oman lapsen ja tiettyjen kauppojen myötä olen päässyt tuosta koruttomasta pukeutumistyylistä ja kengättömyydestä, mitä jo äitini viljeli. Opitaanko nämä asiat jo lapsuudessa? No, ainakin oma tyttöni kulkee korkokengilläni ja pukeutuu kaikkeen prameaan mitä itselleni olen haalinut..
Aah, pian alkaa syysloma, enää kaksi päivää (kuka niitä on laskeskellut? minäkö ja kauanko?), laivamatkan varmuus vaan horjuu kun mies onkin töissä osan viikosta eikä tiedetä koska päästään. Tahdon silti että se toteutuu, sillä oikeasti jokin irtiotto on tarpeen koska on tää arki kuitenkin sen verran uuvuttavaa ja pahempaa on vielä edessä kun pojan hoitaja jää ja hänelläkin alkaa tarha. Sillon hoidan käytännössä kolmen ihmisen elämän pyörityksen yksin (minä+2 lasta). Aamut on niitä pahimpia ja mietittiin jo että muutettaisiin päiväkodin viereen että helpottaa kummasti. Katsotaan…
Olen hiukan luovinut joidenkin kurssien läsnäolon kanssa ja nyt se kostautuu kun joudun korvaavia tehtäviä tekemään, (prkl). Siis onhan minulla tuo lääkärintodistus, mutta se vain antaa lisää aikaa ei minkäänlaista helpotusta muuten… Kyse ei siis ole mitenkään henkeäsalpaavan tärkeistä hommista, mutta kaikki on silti pakko suorittaa ennen arvosanaa. Labrakursseilla varsinkin kun joutuu sitten kesällä hommiin jos joskus joutuu oleen pois, niin ei paljon naurata. Sitä sitten ollaan kesäkuussa labrassa kun muut terassilla, jollen nyt oikeasti ala oleen aina paikalla. Muuten, vihdoin hommasin sen oikean labratakin. Edellisen kun jätin koululle sillon kun tuli kiire jättää insinööriopinnot taakse ja en sitten ole viitsinyt sen perään kysellä, niin tämä nyt on siis labratakki nro 2. Ihanan virallinen olo kun taas saa sen päälleen.
Aiempia vaateostoksia, kohta onkin jo vaatekaappi kokonaan uusittu:
Avainsanat: opinnot
